Syysmasennuksen aika on koittanut. Ulkona on pimeää ja kylmää ja vettä sataa sekä tikku-ukkoja satelee aika ajoin. Mikään ei ole kivaa ja mitään ei jaksa tehdä. Kaikesta huolimatta Marraskuu on tulevan kauden ja pesäpalloilijan urakehityksen kohdalta elintärkeää aikaa. Näinä aikoina jokaisessa pesäpallojoukkueessa rakennetaan kuntopohjaa tulevaa kautta varten. Se, joka jaksaa kaiken syysmasennuksen ja pimeyden keskellä panostaa ja antaa joka ikinen ilta kaikkensa, on vahvoilla ensi kesänä. Myös on muistettava, että yksilöinä ei pesäpallo-ottelussa pitkälle pötkitä, kaikki tapahtuu joukkueena, niin kesällä kuin myös talvellakin. Siteeraisin tässä vanhaa ja kulunutta sanontaa: "Joukkue on niin vahva kuin sen heikoin lenkki". Niin kliseeltä kuin tuo fraasi kuullostaakin, on se 110% totta.
Nyt alkanut talviharjoittelukausi on sisältänyt erittäin paljon edellämainittua fysiikkatreeniä. Viimeeksi tänään testattiin jokaisen pelaajan jaksamista, niin fyysistä kuin henkistä. Jo alkusählyn jälkeen osa pelaajista pääsi kuntoilemaan lähemmäs sadan punnerruksen ja monenkymmenen vatsalihasliikkeen ja yleisliikkeen vauhdittamana. Tosin tästä kuntoilusta jokainen sai katsoa peiliin kun ei puolustus toiminut ja vastustaja pääsi iskemään maaleja, joka siis tiesi kuntoilua. Lisäksi osa pelaajista oli niin kovassa kunnossa, että kunnostautui myös omien maalien tekemisessä, liekö tahallaan vai vahingossa. Kun alkukuntoilut oli monen hikipisaran jälkeen kuntoiltu, oli penkkien yli hyppelyn aika. Tässä kohtaa viimeisetkin ja kovakuntoisimmatkin alkoivat puuskuttamaan. Kaiken kuntoilun jälkeen olisi monessa muussa aikaisemmassa joukkueessani jo luovutettu ja valitettu kun ei jaksa ja ei huvita enään. Mutta ei tänään!!! Jokaisen asenne oli tänään rautaa ! Jokainen oli henkisesti tänään 100% iskussa. Kun lajiosuutta alettiin vihdoin tehdä, oli pieni pelko takapuolessa, että kovan kuntoilun jäljiltä lajiosuus menisi päin sitä kuuluisaa. Isä-Juhanin "95-50" - ilmiötä ei lajiosuudessakaan näkynyt tänään, joskaan sitä ei olla vielä tänä talvena nähty ja toivottavasti ei nähdä ainakaan kovin usein. Valmentajana sain siis olla erittäin ylpeä koko porukasta ! Varmasti yksi talven kovimmista treeneistä mitä on tehty/tullaan tekemään.
Joukkueen tämänhetken vireystila on siis ajankohtaan nähden erittäin hyvällä mallilla. Toki täydessä iskussa ei olla, siitä pitävät huolen pienet loukkaantumiset, joita on viimeaikoina ollut itse jos toisellakin. Tämän vuoksi jokainen pelaaja ei voi jokaista asiaa tehdä treeneissä, mutta pääasia on, että jokainen tekee jotakin (kehittävää tai vähemmän kehittävää) treeneissä, kuitenkin oman kropan ehdoilla.
Toivotaan, että jokaisen pirteys jatkuu tulevaisuudessakin, vaikka koulu varmasti painaa monella pahasti päälle ja aikataulut ovat tiukat. Kokemuksesta voin sanoa, että koulu+harrastus+kaverit on vaikea yhdistelmä. Toivottavasti huominen tiistaipäivä tuo valoa arkeen eli lunta taivaan täydeltä, jotta huomisillan treeneissä voi mahdollisimman monelle antaa lumipesun :)
Loppuun oppitunti ruotsin kieltä:
"Från Kervo avgår närtågen till de mellanliggande stationerna från spår fem och sex. Ohc närtågen till Lahtis avgår från spår fyra"
Eteenpäin !
- Hunks-Reiska -
ps. ohessa ilmeeni, kun tätä tekstiä kirjoitin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti